Amelie Nothcombin kirjan käsittelyn yhteydessä olisi voinut muistaa, että kyllä suomalaisillakin työpaikoilla on tapahtunut kaikenlaista, varsinkin 1990-luvun alun talouslaman aikana lamatilannetta käytettiin hyväksi työnantajien taholta siinä, että "vääränlaisen pärstäkertoimen omaavien" työtehtäviä "uudelleenjärjesteltiin".

Minäkin tiedän yhdestä suomalaisesta yrityksestä niiltä ajoilta tapauksen, että vuosikausia yritykselle hyvää työtä pienellä palkalla tehnyt jo keski-ikäinen kielenkääntäjä lomautettiin ensimmäisten joukossa, kun hän ei ollut osannut nuoleskella koskaan ylempiään. Hänen tilalleen oli palkattu toisella tehtävänimikkeellä ei niin kielitaitoinen henkilö, joka oli osaston johtajalle mieleisempi. Niinpä siinä oli käynyt niin, että se ei-niin-kielitaitoinen soitteli jatkuvasti lomautetulle kielenkääntäjälle, joka kotonaan sitten teki palkatta käännöksiä yritykselle, jotka se ei-niin-kielitaitoinen esitteli sitten omissa nimissään. Oikeasti työtoverit tiesivät, mistä käännökset tulivat, mutta siitä ei puhuttu. Johtajakin tiesi.
Taloustilanteen parannuttua jo ikääntynyt kielenkääntäjäkin pääsi takaisin firmaan töihin. Verstaan puolelle. Yritykseen palkattiin uusi nuorempi kielenkääntäjä, joka jatkuvasti kyseli neuvoja verstaan puolelta siltä entiseltä kielenkääntäjältä. Kuultuaan edeltäjänsä tapauksesta se nuorempi kielenkääntäjäkin kyllä vaihtoi aika nopeasti firmaa.

– Anonyymi (ei varmistettu)