Asioista avoimesti puhuminen on hieno asia, jota täytyy vaalia. Jostain syystä suunsa rehellisesti avannut henkilö usein kivitetään ja heikomman itsetunnon omaava henkilö sulkee suunsa. Näun yhteiskuntamme toimii. Vain muutamat ja harvat eivät pelkää ottaa kantaa, eivät peittele omia tuntemuksiaan, eivät pelkää nostaa epäkohtia esille. Tässä keskustelussa kantaaottava joogaopettaja on rehellinen ja suora, mutta mielestäni myös ohjelmassa oli rehellisiä ja reheviä kannanottoja asioihin.

On jännittävää huomata, miten suuret korvat itselläänkin on, olen kuullut useita keskusteluja tietyissä joogaryhmissä käytettävistä alistuskeinoista, mutta valitettavasti vain harva uskaltaa mielipiteitään tai kokemuksiaan kertoa julkisesti. "En usko, jollen näe", käsitys on yleistä ja juuri tästä syystä vastaavanlaisia julkisia keskusteluja mielestäni tarvitaan. Useimmiten tuntuu käyvän niin, että kokemuksiaan jakava ajetaan kuin poro aitaukseen, syyllisen penkille. Henkilöt, jotka astanga"piireissä" välttyvät kuulemasta, ovat jo pitkällä henkisellä tiellä tai eivät halua tietää nurinkurisiakin asioita, joita joogamaailmasta kuulee. Olisiko kuitenkin niin, että myös jooga, kuten muutkin lajit maailmassa, ovat keränneet harrastajikseen henkilöitä, jotka ovat kuitenkin vain...ihmisiä?

Provokaatio on äärimmäisen hieno keino saada ihmiset irti istuimiltaan, parhaassa tapauksessa jopa riisumaan housunsa siihen paikkaan ja tarjoamaan niitä halukkaille kokeiltavaksi.

Ohjelma jäi latteaksi parin vieraan osalta. Kädet puuskassa istuminen haastateltavaksi kutsutulta Sami Alaselta olisi ollut hienoa kuulla lisää. Ilmeistä päätelleen, verbaalista antia olisi ollut. Nyt jäin kaipaamaan jatkoa keskustelulle.

– Punajuuri (ei varmistettu)