Ikävää, jos käyttäytymistaidottomat uusavuttomien lapset vievät luokissa kaiken huomion.

Vielä ikävämpää, että se luokan hiljaisin, hirmuisen kiltti, kauniisti käyttäytyvä pieni tyttö leimataan opettajan taholta jotenkin hankalaksi, kun sillä on vaikeuksia ilmaista itseään.

Opettaja tietää vallan hyvin, että lapsi kärsii ahdistuksesta, jota pahentaa meteli ja ympärillä vallitseva säännöttömyys. Opettaja tietää, että lapsi syö ahdistuslääkettä ja käy terapiassa.

Silti opettaja lähettelee kotiin viestejä, joissa määrää, että "tällaisen on loputtava, koulu tarvitsee enemmän näyttöjä". Siis hiljaisuuden ja vetäytymisen on loputtava kuin taikaiskusta, kun lapsi on ollut puolet syksystä sairaslomalla ja koulu on kieltäytynyt minkäänlaisesta avusta opinnoissa jälkeenjäämisen suhteen (koulu ei voi kieltäytyä, koulun on pakko antaa opetusta!).

Ei opettaja ole aina oikeassa, opettajien psykologinen ja sosiaalinen osaaminen etenkin aineenopettajilla on ilmeisen olematonta ja kiinni henkilökohtaisesta harrastuneisuudesta.

Useimmat vanhemmat ovat kasvattajina nykyään täysiä tumpeloita, mutta niin ovat monet opettajatkin.

– Anonyymi (ei varmistettu)