19.2. prisma-studiossa oli Pirjo Koskisen mielenkiintoinen juttu nettisuremisesta (Anna Haverisen tutkimuksesta). Sen katsottuani heräsi muutama kysymys: mikä nyt onkaan niin paljon muuttunut verrattuna entiseen? Surua on aina työstetty puhuen toisen ihmisen kanssa, etsitty yhteyttä eläviin ja jaettu muistoja vainajasta, oli sitten kulttuuri mikä vain, eikä suomen ev.lut kirkkokaan ole sitä tietääkseni yrittänyt estää, vaan päinvastoin.
En ymmärtänyt, mitä toimittaja tarkoitti lauseilla: "kirkko otti kuoleman valtaansa" ja "netti toi vallan takaisin surijalle"? Mikä tässä on se fakta vai onko kysessä toimittajan oma negaatio kirkkoa kohtaan?
maanantaina 04.03.2013
19.2. prisma-studiossa oli Pirjo Koskisen mielenkiintoinen juttu nettisuremisesta (Anna Haverisen tutkimuksesta). Sen katsottuani heräsi muutama kysymys: mikä nyt onkaan niin paljon muuttunut verrattuna entiseen? Surua on aina työstetty puhuen toisen ihmisen kanssa, etsitty yhteyttä eläviin ja jaettu muistoja vainajasta, oli sitten kulttuuri mikä vain, eikä suomen ev.lut kirkkokaan ole sitä tietääkseni yrittänyt estää, vaan päinvastoin.
En ymmärtänyt, mitä toimittaja tarkoitti lauseilla: "kirkko otti kuoleman valtaansa" ja "netti toi vallan takaisin surijalle"? Mikä tässä on se fakta vai onko kysessä toimittajan oma negaatio kirkkoa kohtaan?
– Martti (ei varmistettu)