Isämme vietti hyvin ansaitut eläkepäivänsä Espanjassa omistamassaan kiinteistössä. Hän menehtyi vuonna 1999. Kuolinpesän osakkaat sopivat kiinteistön myymisestä, mutta pesänjakajana toiminut suomalainen asianajaja viivytteli myynnin aloitusta selkeästä myyntipäätöksestä huolimatta pitkään, jopa parin vuoden ajan. Hän päätti ensin häätää hyvät vuokralaiset asunnosta, mutta jätti sitten sen varoituksista huolimatta tyhjilleen ja kylmilleen kosteaan meri-ilmastoon useammaksi vuodeksi, josta väistämättä seurasi näkyviä kosteus- ja homevaurioita. Lopulta, kesällä 2006 kiinteistö myytiin, mutta nyt tuntuvasti eli n. 50.000 € alle paikallisten kiinteistönvälittäjien ennen vaurioita arvioiman hinnan!
Asunnon alhainen myyntihinta, täysin kohtuuttomat myyntikulut ja vuosien ”pesänhoitopalkkiot”, joista kaikista pesänjakaja yksin päätti vastoin rintaperillisten tahtoa, murensivat pesän varallisuuden. Pesälle aiheutetuista vahingoista asianajaja ei ole suostunut edes keskustelemaan; ei vaikkapa kohtuullistamalla omia palkkioitaan – vahinkojen korvauksesta nyt puhumattakaan.
Loppuhuipentumana on, että vielä tänäänkään yli 5 vuotta asunnon myynnistä PESÄN OSAKKAAT EIVÄT OLE SAANEET ASIANMUKAISTA, ALLEKIRJOITETTUA KAUPPAKIRJAA KIINTEISTÖN MYYNNISTÄ! Myöskään pesän keskeiseen asiakirja- ja tositeaineistoon osakkaita ei päästetä tutustumaan eivätkä he siten ole pystyneet luotettavasti verifioimaan kauppatapahtumaa saati maksujen oikeellisuutta.
Tänään, reilusti yli vuosikymmen isämme poismenon jälkeen asia on edelleen kesken, koska kauppakirjaa ei ole saatu. Perinnönjaon toimittamisen j o u t u i s u u d e s t a ei siis mitenkään voida puhua, välinpitämättömyydestä ja ilmeisestä v i l p i l l i s y y d e s t ä kylläkin. Perintö voi saada myös pesänjakajan käyttäytymään hyvin, huonosti tai hyvin huonosti!
KYSYMYKSET: Eikö oikeuden nimittämä pesänjakaja ole velvollinen toimittamaan allekirjoitettua ja notaarin vahvistamaa kauppakirjaa pesän osakkaille? Voidaanko osakkailta pesän todellisina omistajina kieltää pesän aineistoon perehtyminen? Tulisiko myös kuolinpesiin voida soveltaa konkurssipesistä tuttua ylimääräistä tilintarkastusmahdollisuutta?
Ja lopuksi YLEISEMPI KYSYMYS: Miksei pesänselvittäjiä ja -jakajia todellisuudessa valvo kukaan; asianajajien keskinäinen omavalvonta on kehno järjestelmä, joka ei voi toimia. Se näyttää ensisijaisesti suojelevan kollegoita ja vasta toissijaisesti oikeutta. Järjestelmä on lähinnä huono vitsi ja muistuttaa enemmänkin brezneviläistä tapakulttuuria kuin modernia länsimaista hallinto- ja oikeusjärjestelmää!
maanantaina 07.11.2011
Pesänjaon kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta
Isämme vietti hyvin ansaitut eläkepäivänsä Espanjassa omistamassaan kiinteistössä. Hän menehtyi vuonna 1999. Kuolinpesän osakkaat sopivat kiinteistön myymisestä, mutta pesänjakajana toiminut suomalainen asianajaja viivytteli myynnin aloitusta selkeästä myyntipäätöksestä huolimatta pitkään, jopa parin vuoden ajan. Hän päätti ensin häätää hyvät vuokralaiset asunnosta, mutta jätti sitten sen varoituksista huolimatta tyhjilleen ja kylmilleen kosteaan meri-ilmastoon useammaksi vuodeksi, josta väistämättä seurasi näkyviä kosteus- ja homevaurioita. Lopulta, kesällä 2006 kiinteistö myytiin, mutta nyt tuntuvasti eli n. 50.000 € alle paikallisten kiinteistönvälittäjien ennen vaurioita arvioiman hinnan!
Asunnon alhainen myyntihinta, täysin kohtuuttomat myyntikulut ja vuosien ”pesänhoitopalkkiot”, joista kaikista pesänjakaja yksin päätti vastoin rintaperillisten tahtoa, murensivat pesän varallisuuden. Pesälle aiheutetuista vahingoista asianajaja ei ole suostunut edes keskustelemaan; ei vaikkapa kohtuullistamalla omia palkkioitaan – vahinkojen korvauksesta nyt puhumattakaan.
Loppuhuipentumana on, että vielä tänäänkään yli 5 vuotta asunnon myynnistä PESÄN OSAKKAAT EIVÄT OLE SAANEET ASIANMUKAISTA, ALLEKIRJOITETTUA KAUPPAKIRJAA KIINTEISTÖN MYYNNISTÄ! Myöskään pesän keskeiseen asiakirja- ja tositeaineistoon osakkaita ei päästetä tutustumaan eivätkä he siten ole pystyneet luotettavasti verifioimaan kauppatapahtumaa saati maksujen oikeellisuutta.
Tänään, reilusti yli vuosikymmen isämme poismenon jälkeen asia on edelleen kesken, koska kauppakirjaa ei ole saatu. Perinnönjaon toimittamisen j o u t u i s u u d e s t a ei siis mitenkään voida puhua, välinpitämättömyydestä ja ilmeisestä v i l p i l l i s y y d e s t ä kylläkin. Perintö voi saada myös pesänjakajan käyttäytymään hyvin, huonosti tai hyvin huonosti!
KYSYMYKSET: Eikö oikeuden nimittämä pesänjakaja ole velvollinen toimittamaan allekirjoitettua ja notaarin vahvistamaa kauppakirjaa pesän osakkaille? Voidaanko osakkailta pesän todellisina omistajina kieltää pesän aineistoon perehtyminen? Tulisiko myös kuolinpesiin voida soveltaa konkurssipesistä tuttua ylimääräistä tilintarkastusmahdollisuutta?
Ja lopuksi YLEISEMPI KYSYMYS: Miksei pesänselvittäjiä ja -jakajia todellisuudessa valvo kukaan; asianajajien keskinäinen omavalvonta on kehno järjestelmä, joka ei voi toimia. Se näyttää ensisijaisesti suojelevan kollegoita ja vasta toissijaisesti oikeutta. Järjestelmä on lähinnä huono vitsi ja muistuttaa enemmänkin brezneviläistä tapakulttuuria kuin modernia länsimaista hallinto- ja oikeusjärjestelmää!
– Anonyymi (ei varmistettu)