Vanhin poikamme (-98).Sairastui reilun vuoden ikäisenä.En ole katkera,mutta kuitenkin..Ihmiset ovat oikeesti V....N! tyhmiä.Kun eivät sairaudesta mitään tiedä,Silti kommentoivat asiaa tyyliin:"sokeritauti johtuu liiasta karkin syömisestä" Tai kysyvät että "Onko lapsenne sokeritauti pahakin,kun meidän 70 vuotias mummokin pärjää vain tableteilla" yms,yms..Jestas!!
No,pojalla eivät monipistokset koskaan toimineet,ei vain saatu tasapainoa siedettäväksi.Siirryttiin vuosia sitten pumpulle ja nyt tämä 15 vuotias bodarinalku voi hyvin.Syö helvetisti ja kuluttaa jumalattomasti.Hän on kannustava esimerkki muille kaltaisilleen,ja näyttö suomalaisen diabeteshoidon rautaisesta ammattitaidosta.(Nimenomaan 1-tyypin).
Vaimoni sairastui 5 vuotta sitten.30 vuotiaana,1 tyyppiin hänkin.Oireet olivat samat kuin pojalla silloin aikanaan.Mutta emme niitä kumpikaan jostain syystä vain tunnistaneet.Tieto taudin puhkeamisesta oli vaimolle ja minulle ehkä kovempi paikka kuin lapsen kohdalla.Oltiin pojan sairauden vuoksi koettu paljon.Aikuisen sopeutuminen vie ehkä pidempään,ja voimattomuuskin
iski joskus vasaralla päähän.Ja taas samat karvalakkikysymykset ja olettamukset kalevala-ajalta..
Vaikka diabetes on paljon ottanut,on se jotain antanutkin.Meidän kohdalla lujittanut parisuhdetta.Monen muidenkin parien tavoin,ei meilläkään jakseta valittaa joutavista..
lauantaina 02.11.2013
Vanhin poikamme (-98).Sairastui reilun vuoden ikäisenä.En ole katkera,mutta kuitenkin..Ihmiset ovat oikeesti V....N! tyhmiä.Kun eivät sairaudesta mitään tiedä,Silti kommentoivat asiaa tyyliin:"sokeritauti johtuu liiasta karkin syömisestä" Tai kysyvät että "Onko lapsenne sokeritauti pahakin,kun meidän 70 vuotias mummokin pärjää vain tableteilla" yms,yms..Jestas!!
No,pojalla eivät monipistokset koskaan toimineet,ei vain saatu tasapainoa siedettäväksi.Siirryttiin vuosia sitten pumpulle ja nyt tämä 15 vuotias bodarinalku voi hyvin.Syö helvetisti ja kuluttaa jumalattomasti.Hän on kannustava esimerkki muille kaltaisilleen,ja näyttö suomalaisen diabeteshoidon rautaisesta ammattitaidosta.(Nimenomaan 1-tyypin).
Vaimoni sairastui 5 vuotta sitten.30 vuotiaana,1 tyyppiin hänkin.Oireet olivat samat kuin pojalla silloin aikanaan.Mutta emme niitä kumpikaan jostain syystä vain tunnistaneet.Tieto taudin puhkeamisesta oli vaimolle ja minulle ehkä kovempi paikka kuin lapsen kohdalla.Oltiin pojan sairauden vuoksi koettu paljon.Aikuisen sopeutuminen vie ehkä pidempään,ja voimattomuuskin
iski joskus vasaralla päähän.Ja taas samat karvalakkikysymykset ja olettamukset kalevala-ajalta..
Vaikka diabetes on paljon ottanut,on se jotain antanutkin.Meidän kohdalla lujittanut parisuhdetta.Monen muidenkin parien tavoin,ei meilläkään jakseta valittaa joutavista..
– Diabeetikon isä ja puoliso (ei varmistettu)