Kokonaisuudessaan elokuva on Ruotsin osuudeltaan tyydyttävää tasoa, näyttelijäsuorituksiltaan varsin loistavaa tekoa, mutta alkuosan kohtauksessa oleva miljöö herättää hämmennystä, suorastaan anteeksiantamatonta närkästystä.

Ei asutun talon pihamaalla ole rappusilta lähtien ollut koskaan (kuvattuna aikana varsinkaan) sellaista koivumetsää kuin tässä elokuvassa on. Sekään ammusten räjähtely siinä samaisessa istutuskoivumetsikössä ei lisää uskottavuutta yhtään. Sellaisia koivikoita ei maatalojen läheisyydessä ole ollut. Pyykitkin koivujen väliin viritetyllä narulla ovat sangen absurdi näky. Ja sen verran mitä talosta näytetään sisältä, niin siitä ehtii aistia sen, että talo on ollut autiona jo pitkään. Kenties 1960-luvulta, suurten maaltapakoon lähtemisten ajoilta saakka (Ruotsiinhan silloinkin lähdettiin...).

Elokuvantekijöiltä, kuten kirjojen kirjoittajiltakin, pitäisi vaatia ehdottomaan autenttisuuteen pyrkimistä kun kuvataan jotain niin vakavaa ajanjaksoa kuin esim. sotapakolaislapsista kertovissa.

– Valto Ensio (ei varmistettu)