Minulla oli myös samantyylinen kokemus kuin noilla etä-äideillä. Nostin kädet pystyyn, kun isä voitti poikiani puolelleen enkä halunnut ruveta riitelemään käräjöille asti, koska tiesin, että lapset siinä kärsivät eniten. Mutta olen edelleen äiti enkä miellä etä-äidiksi, koska tapaan poikiani edelleen usein vaikka ovat jo lähes täysi-ikäisiä. On ihailtavaa, että Leppä sai omaiset tuekseen, mitä en itse saanut, sukulaiseni eivät ymmärtäneet minua ja olivat exäni puolella.

– Anonyymi (ei varmistettu)