Vihdoinkin näyttäisi tulevan todellista asiaa. Rakentamisemme on täydellisesti vieraantunut luonnosta ja todellisia ekologisia vaihtoehtoja ei ole juuri tutkittu. Se on sinänsä ymmärrettävää, koska rakennusteollisuuden on vaikea tehdä voittoa, ellei näennäisekologiaan pyritä teknisillä ratkaisuilla. Mielestäni on aika huvittavaa, että nykyisillä tavoillamme säästää energiaa, talon rakentaja ei saa säästetyksi laitteisiin sijoittamaansa pääomaa omana elinaikanaan. Seuraavan polven säästäminen kaatuu vanhenneitten laitteiden uusimiseen. Jos pysähtyisimme hetkeksi miettimään todellisuutta, huomaisimme typerän käyttäytymisemme.
Ystäväni rakensi 15 vuotta sitten noin 160 neliön hirsitalon oman tonttinsa puista. Koska hanke toteutettiin talkootyönä, jäivät rakentamisen kokonaiskustannukset tuolloin 17 000 mummon markkaan. K-arvot eivät taitaisi tänä päivänä täyttyä, mutta kokonaisenergian käyttö jää silti rakennuksen elinkaaren aikana järkevälle tasolle.
Se, että onko kaupunkiympäristö todellinen vaihtoehtomme, on mielestäni kyseenalaista. Olemme karsineet maatalouden tuotantoedellytykset alle minimitason, minkä suorana seurauksena olemme sairaampia kuin koskaan. Terveytemme ylläpitämiseen menee jo lähes 10 % BKT:sta ja amerikkalaisten luonnonraiskauspolitiikka on johtanut sikäläisittäin huikeaan 16 %:iin BKT:sta.
Tutkijat ovat ymmällään ja tehtyjä virheitä peitellään kaikin mahdollisin tavoin. Onneksi muutamilla tahoilla ollaan havahtumassa todellisuuteen ja uutta tutkimustietoa saadaan viikoittain.
Oma visioni on, että joudumme elintarviketurvallisuutemme vuoksi vielä tämän sukupolven aikana osallistumaan itse ruokamme tuottamiseen tai ainakin auttamaan viljelijöitä siinä, koska muutoin syömme itsemme hengiltä. Tämä edellyttää ekologisten yhteisöjen rakentamista maaseudulle, missä rakennusaineet ovat käytännössä tontilla. Todellista ekorakentamista. Sen ehdottomana tavoitteena pitäisi olla myös talojen energiaomavaraisuus.

Odotan ohjelmaa mielenkiinnolla

T: Timo Isosaari, Nokia

– Timo Isosaari (ei varmistettu)