Johannes Remy ottaa blogissan kantaa useisiin lastensuojelun epäkotiin.
Löytyy netissä haulla > johannes remy <
Lainaus.
Lasta puolustavan vanhemman oikeudet vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä Sunnuntai 2.1.2011 klo 0:32 - Johannes Remy
Edunvalvojan nimeämiseen alaikäiselle liittyvä epäkohta hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin
Uusi esitutkintalaki on tätä kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä lakivaliokunnassa. Esityksen mukaan esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1. momenttia uudistetaan siten, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa, ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta.
Esityksen perusteluosan sivulla 196 todetaan:
Kuten yleisperusteluissa todetaan, pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena…
Edunvalvojan tarve puolestaan olisi lähtökohtaisesti erityisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.
Kyseisillä hallituksen esityksen kohdilla on kauaskantoisia seurauksia, joista lakivaliokunnan ja koko eduskunnan on syytä olla tietoisia.
Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.
Epäillyn oikeudet on lailla melko hyvin turvattu. Tämä on toki oikein, mutta yhdessä edunvalvojan pakollisen nimeämisen kanssa se johtaa tilanteeseen, jossa epäillyn vanhemman oikeudet ovat huomattavasti vahvemmat kuin epäilyn esiin tuoneen vanhemman oikeudet. Epäilty vanhempi kykenee tuolloin vaikuttamaan esimerkiksi lapselle todistajan ominaisuudessa esitettyihin kysymyksiin, kun taas rikosilmoituksen tehneellä vanhemmalla ei tällaista oikeutta ole. Osapuolten epätasavertaisuus tulee koskemaan myös muutoksenhakua, johon oikeus on vain epäillyllä, muttei epäilyn viranomaisten tietoon tuoneella huoltajalla.
Vaara on torjuttava. Jos Suomi ei halua olla lastensuojelun kehitysmaa, rikosilmoituksen perheen sisäisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehneellä vanhemmalla tulee säilyä oikeus käyttää puhevaltaa lapsensa puolesta, ellei hän itse halua edunvalvojan nimittämistä. Nyt esitetty toisenlainen käytäntö on syyttömyysolettaman vastainen: vanhemman esittämä epäily tulkitaan "puolueelliseksi" ennen kuin asiaa on mitenkään tutkittu. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tuominen viranomaisten tietoon näyttäytyy tällöin ikään kuin arveluttavana tekona, joka automaattisesti johtaa kielteiseen seuraukseen, vanhemman oikeuksien rajoittamiseen. Perättömän ilmiannon epäilyt on käsiteltävä yksittäisinä rikostapauksina erikseen sen sijasta, että kaikkia toisen vanhemman tekemiä rikosilmoituksia pidetään implisiittisesti "lähtökohtaisesti" perusteettomina.
Esitys on voimakkaassa ristiriidassa Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12. artiklan 2. kappaleen kanssa, jonka mukaan ”Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin rohkaistakseen jokaista, joka tietää tai hyvässä uskossa epäilee lasten seksuaalista riistoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmoittamaan näistä seikoista toimivaltaiselle taholle”. Sopimuksen hyväksymiseen liittyvä lakipaketti (HE 282/2010) on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä.
Hallituksen esityksen mukaiseen esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1 momenttiin on lisättävä kohta, jossa todetaan, ettei edunvalvojaa ole pakollisesti nimettävä silloin, kun toinen huoltaja on tuonut esiin toista koskevan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, olisi hyvin toivottavaa, että eduskunta vastauksessaan hallitukselle kiinnittäisi huomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneen vanhemman oikeuksiin.
Itse asiassa koko ilmaus lapsen edun ajamisesta "puolueettomasti" on oudohko. Vaaditaanko muissa rikosprosesseissa rikoksen uhrilta puolueettomuutta? Pitääkö asianajajien ajaa puolueettomasti päämiehensä asiaa? Miksi rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla halutaan tehdä poikkeus?
tiistaina 16.08.2011
Johannes Remy ottaa blogissan kantaa useisiin lastensuojelun epäkotiin.
Löytyy netissä haulla > johannes remy <
Lainaus.
Lasta puolustavan vanhemman oikeudet vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä Sunnuntai 2.1.2011 klo 0:32 - Johannes Remy
Edunvalvojan nimeämiseen alaikäiselle liittyvä epäkohta hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin
Uusi esitutkintalaki on tätä kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä lakivaliokunnassa. Esityksen mukaan esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1. momenttia uudistetaan siten, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa, ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta.
Esityksen perusteluosan sivulla 196 todetaan:
Kuten yleisperusteluissa todetaan, pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena…
Edunvalvojan tarve puolestaan olisi lähtökohtaisesti erityisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.
Kyseisillä hallituksen esityksen kohdilla on kauaskantoisia seurauksia, joista lakivaliokunnan ja koko eduskunnan on syytä olla tietoisia.
Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.
Epäillyn oikeudet on lailla melko hyvin turvattu. Tämä on toki oikein, mutta yhdessä edunvalvojan pakollisen nimeämisen kanssa se johtaa tilanteeseen, jossa epäillyn vanhemman oikeudet ovat huomattavasti vahvemmat kuin epäilyn esiin tuoneen vanhemman oikeudet. Epäilty vanhempi kykenee tuolloin vaikuttamaan esimerkiksi lapselle todistajan ominaisuudessa esitettyihin kysymyksiin, kun taas rikosilmoituksen tehneellä vanhemmalla ei tällaista oikeutta ole. Osapuolten epätasavertaisuus tulee koskemaan myös muutoksenhakua, johon oikeus on vain epäillyllä, muttei epäilyn viranomaisten tietoon tuoneella huoltajalla.
Vaara on torjuttava. Jos Suomi ei halua olla lastensuojelun kehitysmaa, rikosilmoituksen perheen sisäisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehneellä vanhemmalla tulee säilyä oikeus käyttää puhevaltaa lapsensa puolesta, ellei hän itse halua edunvalvojan nimittämistä. Nyt esitetty toisenlainen käytäntö on syyttömyysolettaman vastainen: vanhemman esittämä epäily tulkitaan "puolueelliseksi" ennen kuin asiaa on mitenkään tutkittu. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tuominen viranomaisten tietoon näyttäytyy tällöin ikään kuin arveluttavana tekona, joka automaattisesti johtaa kielteiseen seuraukseen, vanhemman oikeuksien rajoittamiseen. Perättömän ilmiannon epäilyt on käsiteltävä yksittäisinä rikostapauksina erikseen sen sijasta, että kaikkia toisen vanhemman tekemiä rikosilmoituksia pidetään implisiittisesti "lähtökohtaisesti" perusteettomina.
Esitys on voimakkaassa ristiriidassa Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12. artiklan 2. kappaleen kanssa, jonka mukaan ”Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin rohkaistakseen jokaista, joka tietää tai hyvässä uskossa epäilee lasten seksuaalista riistoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmoittamaan näistä seikoista toimivaltaiselle taholle”. Sopimuksen hyväksymiseen liittyvä lakipaketti (HE 282/2010) on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä.
Hallituksen esityksen mukaiseen esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1 momenttiin on lisättävä kohta, jossa todetaan, ettei edunvalvojaa ole pakollisesti nimettävä silloin, kun toinen huoltaja on tuonut esiin toista koskevan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, olisi hyvin toivottavaa, että eduskunta vastauksessaan hallitukselle kiinnittäisi huomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneen vanhemman oikeuksiin.
Itse asiassa koko ilmaus lapsen edun ajamisesta "puolueettomasti" on oudohko. Vaaditaanko muissa rikosprosesseissa rikoksen uhrilta puolueettomuutta? Pitääkö asianajajien ajaa puolueettomasti päämiehensä asiaa? Miksi rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla halutaan tehdä poikkeus?
--
– Anonyymi (ei varmistettu)