Kansan uutiset. Verkkolehti kotimaa 17.5.2010.
Lasten hyuostaanotoista tulossa megaluokan bisnes.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelä.
Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/Aleksi Vienonen
Sijoitettujen lasten määrät kasvavat
Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.
Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.
Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.
Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa huimasti viime vuosina. Kansainväliset sijoittajat ovat haistaneet tässä nyt rahan, Rimpelä sanoo.
Rimpelän mukaan kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa.
– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli useita satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa. Sama prosessi on käynnistymässä lastensuojelussa.
Lastensuojelun markkinat ovat syntyneet vaivihkaa, eikä ilmiöstä ole siksi puhuttu.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten lukumäärät ovat koko aika kasvaneet samalla, kun perhehoitomahdollisuudet vähenevät. Vaihtoehdoksi jää laitoshoito. Koska kunnat eivät ole lisänneet laitostarjontaa, on syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat, Rimpelä selostaa.
Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat liiketaloudellisessa mielessä turvallisia sijoituksia.
– Näin on, koska kodin ulkopuolelle sijoittamisia puretaan hyvin harvoin, ne ovat pitkäkestoisia ja maksajana on kunta. Eli se on hyvin turvallista liiketoimintaa.
Perheet jätetty oman onnensa nojaan
Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.
– Alun perin tässä oli liikkeellä hyvää tarkoittavia yhdistyksiä tai perhekoteja. Silloin oltiin ikään kuin ammattiharjoittajapohjalla liikkeellä. Kun volyymi on nopeasti kasvanut, sinne on alkanut tulla kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ne ostavat tällaisia pieniä yksiköitä.
Rimpelä ei halua mainita yksittäisiä yrityksiä nimeltä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että niitä löytyy.
– Yhdessä tuntemassani esimerkkitapauksessa henkilö, joka oli aikaisemmin itsenäinen ammatinharjoittaja, siirtyi kansainvälisen yrityksen palvelukseen. Hänelle annettiin kolme vuotta aikaa tehdä bisneksestä kannattavaa.
Rimpelän mukaan ilmiö voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön.
– Pohjimmiltaan varsinainen ongelma on, että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus, Rimpelä summaa.
» Lastensuojelun asennemuutos tarpeen 19.5.2010 14.52
sunnuntaina 31.10.2010
Kansan uutiset. Verkkolehti kotimaa 17.5.2010.
Lasten hyuostaanotoista tulossa megaluokan bisnes.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelä.
Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/Aleksi Vienonen
Sijoitettujen lasten määrät kasvavat
Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.
Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.
Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.
Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa huimasti viime vuosina. Kansainväliset sijoittajat ovat haistaneet tässä nyt rahan, Rimpelä sanoo.
Rimpelän mukaan kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa.
– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli useita satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa. Sama prosessi on käynnistymässä lastensuojelussa.
Lastensuojelun markkinat ovat syntyneet vaivihkaa, eikä ilmiöstä ole siksi puhuttu.
– Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten lukumäärät ovat koko aika kasvaneet samalla, kun perhehoitomahdollisuudet vähenevät. Vaihtoehdoksi jää laitoshoito. Koska kunnat eivät ole lisänneet laitostarjontaa, on syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat, Rimpelä selostaa.
Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat liiketaloudellisessa mielessä turvallisia sijoituksia.
– Näin on, koska kodin ulkopuolelle sijoittamisia puretaan hyvin harvoin, ne ovat pitkäkestoisia ja maksajana on kunta. Eli se on hyvin turvallista liiketoimintaa.
Perheet jätetty oman onnensa nojaan
Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.
– Alun perin tässä oli liikkeellä hyvää tarkoittavia yhdistyksiä tai perhekoteja. Silloin oltiin ikään kuin ammattiharjoittajapohjalla liikkeellä. Kun volyymi on nopeasti kasvanut, sinne on alkanut tulla kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ne ostavat tällaisia pieniä yksiköitä.
Rimpelä ei halua mainita yksittäisiä yrityksiä nimeltä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että niitä löytyy.
– Yhdessä tuntemassani esimerkkitapauksessa henkilö, joka oli aikaisemmin itsenäinen ammatinharjoittaja, siirtyi kansainvälisen yrityksen palvelukseen. Hänelle annettiin kolme vuotta aikaa tehdä bisneksestä kannattavaa.
Rimpelän mukaan ilmiö voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön.
– Pohjimmiltaan varsinainen ongelma on, että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus, Rimpelä summaa.
» Lastensuojelun asennemuutos tarpeen 19.5.2010 14.52
– Anonyymi (ei varmistettu)