Marc, sä et tule koskaan olemaan täysin vapaa. Se on täysin utopistinen tavoite, niin kauan kuin olet elossa. Tällä hetkellä viina pitää sua vankina. Et sä tuolla elämällä ole lähelläkään vapautta. Se, että ei käy päivätöissä on vain näennäistä vapautta. Sulla tulee aina olemaan velvoitteita (eli vastuuta) ystäviäsi, läheisiäsi ja ennenkaikkea itseäsi kohtaan. Jonkinlaisen vapauden tunteen voi saavuttaa vain irtautumalla riippuvuuksista. Ottamalla oman elämän ohjakset käsiinsä.

Olen itse kolmikymppinen DI ja aikanaan haikailin samanlaisesta "vapaudesta". Muutaman vastoinkäymisen jälkeen ymmärsin kuitenkin, että olin tottunut helppoon elämään. Sinullekin Marc on aina asiat tuotu valmiina. Siihen on helppo turtua. Oikea vapaus on sitä, että voi valita. Voimme esim. valita opiskelun ja kehittää itseämme ja samalla auttaa muita. Valintana on myös, että voi ryypätä ja tuhota itsensä sekä aiheuttaa läheisilleen tuskaa. Sinä olet vapaa tekemään tämän valinnan. Ei yhteiskunta ole mikään kasvoton vihollinen. Se on sinä, minä ja kaikki muut. Käytä Marc fiksuutesi oikealla tavalla ja lakkaa rypemästä itsesäälissä. Et sä oikeasti ole oivaltanut tästä elämästä yhtään mitään uutta. Samanlaisia me kaikki olemme ujouksinemme ja heikkouksinemme. Ole onnellinen, että sinulla on rakastavat ja tukevat vanhemmat, jotka jossain sielun sopukoissa vielä uskovat sinuun.

P.S. Kaikille renttuihin rakastuville naisille voin kokemuksesta sanoa, että ei ihmistä voi pelastaa kuin ihminen itse. Omaan älykkyyteensä ja draamaansa rakastuneet ihmiset kuluttavat läheiset loppuun hyvin äkkiä.

– DInainen (ei varmistettu)