Muslimit eivät myöskään epäröi käyttää hyväksi länsi­maista su­vaitsevaisuutta, sanan- ja uskonnon­vapautta lak­kaut­taakseen ne heti, kun heille tar­joutuu siihen mahdollisuus. Kuten viimeistään Theo van Goghin murha ja Mu­hammad-pilapiirros­kohtu osoittivat, jo nyt länsimaissa asuvat muslimit odotta­vat, että myös muiden kuin muslimien tulisi suhtautua täysin kritiikittömästi ja kun­nioitta­vasti Mu­hammadia ja islamia kohtaan. Jos tähän ei suostuta, muslimit alkavat esittää uhkauksia ja turvautu­vat tarvittaessa mellakointiin, väkivaltaan ja murhiin kostaakseen “islamin pilk­kaa­jille” ja estääk­seen jatkossa kaikenlaisen kriittisen keskustelun islamista. Näiden menetelmien lisäksi mus­limit ja islamin puolustelijat pyrkivät leimaamaan islamia vähänkin kritisoivat henkilöt kiihkoili­joiksi, ääri­oikeistolaisiksi tai ra­sisteiksi — antaen itse rasistisesti ymmärtää, että islam olisi rotu, vaikka tosi­asiassa se on fasismiin verrattavissa oleva kult­tijohtaja Mu­ham­madia glo­rifioiva ja Allah-nimistä jumalolentoa pal­vova mi­litaristis-ekspansiivinen ja uskonnollis-poliittinen liike (is­lamin ja fasismin yhteyksistä ks. Obsession — Radical Islam’s War Against the West). Joka tapauk­sessa kriitikoiden leimaaminen “kiihkoilijoiksi”, “rasisteiksi”, “muukalaisvihamielisiksi” tai “ääri­liik­keiden edus­tajiksi” on län­si­maissa tehokas menetelmä keskustelun lopettamiseksi. Muslimit ja isla­min puolus­telijat pyrkivät tekemään kaikkensa kiel­tääkseen — shari’an mukaisesti — lainsää­dännöllä islamin kritiikin, ja yksi heidän tätä varten lanseeraamista käsit­teis­tään on islamo­fobia. Henkilöt, jotka ovat perehtyneet liian syvälli­sesti islamin lähteisiin, Koraa­niin ja sunnaan, ja va­roittavat islamin tavoitteista ja vaaroista, pyritään leimaamaan islamofo­beiksi antamalla samalla ymmärtää, että islamofobia olisi jotain kielteistä. Tosiasiassa islamofobia on välttämätöntä länsi­maisen vapaan yhteiskunnan suo­je­le­mi­seksi, ja SIOE:n verk­ko­sivua lainaten se on “ylintä tervettä maalaisjärjen­käyttöä”. Todellinen ongelma länsi­maissa ovat suvaitsevaiset ja po­liittisesti korrektit, musli­meja myötäilevät ja islamia puolustavat “dhimmiytyneet” poliitikot ja tut­kijat, jotka maan­pet­turuu­teen rinnastettavilla lausunnoillaan ja toi­millaan ovat viemässä länsimaista vapaata yhteis­kuntaa ko­vaa vauhtia kohti sen perikatoa. Islamin kritiikin vaientami­nen johtaa lopulta to­dennä­köisesti siihen, että äärina­­tio­na­lis­tiset puo­lisoti­laalliset jou­kot joutuvat huolehtimaan siitä yhteis­kunnan suojelu­velvolli­suu­desta, joka nor­maalisti kuu­luisi virkaval­lalle.

– Anonyymi (ei varmistettu)