Jumala on se ääni sisällä joka johdattaa vilpittömästi ajattelun ja tietoisuuden rajojen ulkopuolella. Erilaiset jumalankuvat puolestaan ovat tulkintoja, eli ajatuksen ja tiedostamisen työtä siitä sisältä kumpuavasta omatunnosta/äänestä(/miten tämä halutaankaan mieltää) joka kutakin meitä johdattaa. Ei ole kyse siitä, että todistetaan se, että tuolla pilven päällä ukko tarkkailee. On kyse uskosta. Kyse siitä, että uskoo vilpittömästi omasta itsestään kumpuavaa puhdasta ja vilpitöntä ääntä. Ei luoda sille kuvaa tai yhteistä mallia, johon kaikkien meidän pitäisi mahtua. Kaikki, mitä emme tiedä on illuusiota, turhaa, epäolennaista. Kun unohdetaan tarve tietää ja haalia lisää tietoa, voidaan keskittyä tutustumaan omaan itseensä. Siihen ääneen, joka johdattaa ja jonka mukaan elät elämääsi. Sen jokainen voi löytää itsestään ja vahvistaa itseoivalluksen kautta omaa uskoaan elämän voimaan ja johdatukseen joka ei kaipaa jumalakuvia, eikä sääntöjä. Ainoastaan vilpittömyyttä ja rakkautta.

– j33 (ei varmistettu)