Kun puhutaan vain ihmiskunnasta yleisellä tasolla, keskustelu ei liikauta yksittäisessä ihmisessä oikeastaan mitään. Oikeastaan yksikään ohjelmassa esitetty ajatus ei tullut kohti minua, ihmistä.
Kulkin ajatuksista en löytänyt punaista lankaa, Ahtisaari puhui poliitikon suulla. Ernroothin ajatuksia synkistettiin soundtrackilla entisestään. Pursiaisella on joskus hyviä oivalluksia, mutta ohjelmaan onnistuttiin niitä poimimaan vain masentavimmasta päästä ("Jumala on poistunut kuvasta, luonto kuolee - ja siihen tarina kai päättyykin").
Yhteistä puhujille oli se, ettei heillä ollut esittää haastetta, visiota, vastausta yksittäiselle ihmiselle. Rakkaudesta puhuttiin. Onko puhujien maailmankuvassa uskoa tai toivoa? Entä oikeaa ja väärää?
Parhaat suomalaisetkin teologit ja "eksistentialistit" ovat osanneet puhua kuolemasta, Jumalasta, helvetistä, rakkaudesta, synnistä, elämän tarkoituksesta niiden omilla nimillä, niin että monen ihmisen elämä muuttui. Jääköön omien suosikkieni mainostaminen tästä yhteydestä.
Filosofi Ernrooth kävi kristillistä ajattelua läpi suppeasti: sen sijaan, että olisi tutustunut Raamattuun hän siteerasi vain pessimistisiä lainauksia Lutherilta ja Augustinukselta.
Kiitos silti Rinnekankaalle yrityksestä tehdä ohjelma suomalaisesta ajattelusta. Ehkä tämä paljasti tason. Ensi kerralle toivoisin syvällisempiä haastateltavia. Tiedän, että ajatusten esilletuominen kameran edessä on paljon vaikeampaa kuin esim. kirjoittamalla. Tässä lieneekin ohjelmaformaatin suurin haaste.
torstaina 13.05.2010
Näinkö ohutta on paras suomalainen ajattelu?
Kun puhutaan vain ihmiskunnasta yleisellä tasolla, keskustelu ei liikauta yksittäisessä ihmisessä oikeastaan mitään. Oikeastaan yksikään ohjelmassa esitetty ajatus ei tullut kohti minua, ihmistä.
Kulkin ajatuksista en löytänyt punaista lankaa, Ahtisaari puhui poliitikon suulla. Ernroothin ajatuksia synkistettiin soundtrackilla entisestään. Pursiaisella on joskus hyviä oivalluksia, mutta ohjelmaan onnistuttiin niitä poimimaan vain masentavimmasta päästä ("Jumala on poistunut kuvasta, luonto kuolee - ja siihen tarina kai päättyykin").
Yhteistä puhujille oli se, ettei heillä ollut esittää haastetta, visiota, vastausta yksittäiselle ihmiselle. Rakkaudesta puhuttiin. Onko puhujien maailmankuvassa uskoa tai toivoa? Entä oikeaa ja väärää?
Parhaat suomalaisetkin teologit ja "eksistentialistit" ovat osanneet puhua kuolemasta, Jumalasta, helvetistä, rakkaudesta, synnistä, elämän tarkoituksesta niiden omilla nimillä, niin että monen ihmisen elämä muuttui. Jääköön omien suosikkieni mainostaminen tästä yhteydestä.
Filosofi Ernrooth kävi kristillistä ajattelua läpi suppeasti: sen sijaan, että olisi tutustunut Raamattuun hän siteerasi vain pessimistisiä lainauksia Lutherilta ja Augustinukselta.
Kiitos silti Rinnekankaalle yrityksestä tehdä ohjelma suomalaisesta ajattelusta. Ehkä tämä paljasti tason. Ensi kerralle toivoisin syvällisempiä haastateltavia. Tiedän, että ajatusten esilletuominen kameran edessä on paljon vaikeampaa kuin esim. kirjoittamalla. Tässä lieneekin ohjelmaformaatin suurin haaste.
T.L.
– T. Luoma-aho (ei varmistettu)