sunnuntaina 07.02.2010

Sairastuin vakavaan anoreksiaan 21 vuotiaana ja kesti 6 vuotta toipua siitä. Nyt 34 vuotiaana voin sanoa olevani 99% tervehtynyt anoreksiasta.

Asun pääkaupunkiseudulla ja sain alusta alkaen todella hienoa hoitoa YTHS:ltä, HYKS:iltä ja kaupungilta. Sain Kelan valtuuttamaa terapiaa sekä Valtava-tukea yksityiseen terapiaan näinä vuosina. Kaksi kertaa 2000-luvun alussa olin pidempiä aikoja Lapinlahden sairaalassa kun paino laski alle 14 BMI:hin. Sain apua maan parhaimmilta syömishäiriöexperteiltä. Minulla oli onnea.

Tervehtyneenä kuulen kuinka hoito on huonontunut eteenkin pääkaupunkiseudulla. HYKS:in syömishäiriöyksikköön (sairaalahoitoon) on jopa kahden vuoden jonotusaika. Kaikki syömishäiriöiset sysätään avohoitoon. Tänä päivänä on luultavasti vielä suurempi tarve hyviin hoitoihin, kun osataan diagnostisoida paremmin syömishäiriöitä.

Kiitos että tälläisiä dokumenttiohjelmia tehdään. Toivon että viranomaiset havahtuisivat ja parantaisivat hoitomuotoja anorektikoille.

Olen elännyt kaiken sen mitä dokumenttiohjelman nainen elää. Elämä on suoranaista helvettiä anoreksiassa - anoreksia on vankila. Ja ilman asianmukaista hoitoa, siitä ei pääse pois.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä