Marjalle!
Katselin dokumenttia enkä voi muuta kun ihailla sinun ja äitisi rohkeutta ja avoimuutta. Kiitos siitä! Mietin miten sinä nyt jaksat. Omassa elämässäni on ollut paljon erilaisia pakkoja ja niistä aiheutuvaa syyllisyyttä, ja olen myös sarastanut anoreksiaa. Kamppailin sen kourissa monta vuotta. En tiedä olenko vieläkään ihan terve, vaikka syömishäiriö onkin ainakin suurimmalta osin voitettu.
Hyvät uutiset ovat, että olen saanut tutustua Häneen, jolla on kaikki valta ja voima, siis Jeesukseen. Siihen missä ennen ei ollut mitään, Hän on tullut elämäni kasvupohjaksi ja perustaksi.
Olen pikkuhiljaa ehkä uupumisenkin kautta oppinut luopumaan uuvuttavista elämää tuhoavista taisteluista, vaatimuksista ja syytöksistä. Äänekkäiden vaatimusten äänten sijaan kuuntelen nyt Rakastavan Vapahtajan hiljaista ääntä sisimmässäni. Hän on antanut minulle uuden elämän yhteydessään, elämän, joka on kaunis puhdas ja ihana.
Kun tulee kiusaus langeta omin voimin kamppailemaan, saan luovuttaa itseni väkevämmän käsiin ja katsella, miten Hän taistelee puolestani - ja asiat saavat yllättävän käänteen. Jeesukselle olen uskaltanut avata niitäkin sisimpäni kipeitä haavoja, joista ei ole voinut kenellekään ihmiselle kertoa. Haavat, jotka ehkä omalta osaltaan ovat olleet vaikuttamassa anoreksian puhkeamiseen. Ja olen kokenut - rakkautta hyväksyntää ja paranemista.
Sydämestäni toivon sinulle ja kaikille muillekin sitä samaa.

– Annette (ei varmistettu)