Katsoin tuon tv-ohjelman ja luin nämä kirjoitukset täällä. Niitä leimaa pohjalla sama asia, joka on jonkunlainen veto pois tästä paikasta ja tästä hetkestä, tässä ja nyt. Yhdellä sanalla sitä voisi sanoa rauhattomuudeksi (tai himoksi).
Oppia elämään tässä ja nyt, pysähtyä, on avain ongelmiin.
Se että vierittää syyn toisen päälle on vain pakenemista, joka ei tuo apua, vaan tuomitsemalla (vaikka sitten toinen olisikin tehnyt jotain) ihminen luovuttaa oman hallintansa elämästään tuomitsemansa käsiin.
Kun hän sanoo että olen tällainen siksi koska tuo teki sitä ja tätä, hän toisin sanoen luovuttaa tällä tunnustuksella hallinnan elämästään tuon toisen hallintaan, hän tunnustaa tuon toisen vallan omaan elämäänsä suuremmaksi kuin omansa, alistuu toisen vallan alle.
Ajattele sitä vaikka kuin elokuvana. Ihminen katsoessaan elokuvaa helposti "uppoutuu" elokuvan maailmaan, kokee sen niin kauhun kuin ilonhetket todellisina, joku sitten vieressä tökkäsee kylkeen ja sinä havahdut todellisuuteen ja erotat elokuvan todellisuudesta.
Samalla tavalla arkielämässä, ihmisten tekemiset ja sanomiset ovat kuin tuo elokuva, johon sinä voit uppoutua ja ne saavat sinussa aikaan reaktion. Kuitenkin sinulla on valta "tökätä itseäsi kylkeen" koko ajan ja toisen tekemisiin ja sanomisiin tulee "välimatkaa".
Läsnäolossa on vapauttava voima, olen sen omassa elämässäni kokenut käytyäni läpi helvetin (jonka nyt näen selvästi itse saaneeni aikaan).
Jos on pakkomielteiden orja voimakkaasti voi olla että, että nämä läsnäolon hetket ovat aluksi kestoltaan lyhyitä, mutta kun ihminen alkaa huomaamaan sen vapauttavan voiman, siitä tulee kuin "huume" josta ei voi luopua, se ottaa valtaa omalla painollaan ihmisessä ja vapauttaa häntä, samalla kun vanhojen pakkomielteiden kokeminen negatiivisena kasvaa ja nekin alkavat kuin työntää pois luotaan.
Kuka ihminen haluaisi itselleen pahaa? On vain ihmisiä jotka eivät löydä ovea ulos omasta pahasta olostaan. Tässä nyt sellaista tarjoan jonka olen vuosien saatossa huomannut toimivaksi omassa elämässäni.
Tämä läsnäolo saa aikaan sen että ihminen kokee olevansa omien valintojensa herra, enää eivät pakottavat impulssit vie häntä kuin pässiä narussa, vaan hänellä on valta valita.
Itsellä ei ole ollut anorexiaoireita koskaan, mutta ylensyöminen oli yksi ongelma.
Tänään kpystyn itse hallitsemaan syömiseni, eikä kyse ole kieltämisestä ja pinnistelemisestä, vaan ihan valinnasta.
Minulla siinä eräänlainen "tekniikka", joka toimii. Suosittelen muitakin kokeilemaan:
Ole läsnä tässä hetkessä, ole tietoinen, äläkä vajoa tiedostamattomuuteen (kuin tuossa elokuva vertauksessani), tämän huomioimisessa auttaa se etä kun vaivut negatiivisten ajatustesi vrtaan, ne saavat sinussa aikaan epämielyttäviä tuntemuksia, jotka toimivat hyvänä hälytyskellona ja auttavat sinua havahtumaan takaisin tähän hetkeen.
Kun koet houkutusta ruokaan, huomioi kuinka solar plexuksessasi (kohta keskellä kehoa vatsan yläosassa heti rinnan alapuolella) tuntuu puristavaa tai vetävä tunne, sellainen jännite. Kiinnitä huomiosi siihen ja koe kuinka se vetotai puristus sulaa pois, ja huomaat että ruoanhimo on jälleen hallinnassasi. Tämä kokemus on aivan kuin sinussa olisi kaksi henkilöä sitä toistaa ohjaa himot ja toista taas ei. Aina kun tämä sinussa asuva himo nostaa päätään, tämä "toinen henkilö" sinussa, tunnet kuinka taas solar plexuksessa tuntuu vetävä tai puristava tunne (miten sen haluaa nyt sitten kuvata)aivan kuin joku olisi tulossa solar plexuksesta ulos, vetäisi sinua. Kiinnitä huomiosi siihen, älä yritä hallita sitä, vaan katso sitä ja tämä sinun läsnäolosi hetkessä saa aikaan sen että tämä "peto" aivan kuin palaisi häkkiinsä, tyyneys palaa, ja ratissa olet taas sinä.
Sori ehköä omituiset kielikuvat, mutta mielestäni ne parhaiten auttavat havainnollistamaan sen mitä sisällä tapahtuu. Testatkaa omalla kohdallanne ja uskon että ette tule pettymään, eikä painon hallinta ole enää taistelua. Tämä sama pätee ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti. elämällä tässä hetkessä, eikä himojen orjana ihmisen elämän laatu muuttuu kuin yö ja päivä.
Muistakaa kaikki missä on vetoa pois tästä hetkestä, ei auta, vaan horjuttaa sinua. Kun elämäsi horjuu palaa takaisin. se ei ole yrittämistä sillä siinäkin on vetoa johonkin. Kysymys on olemisesta, ei tekemisestä.
Totuus tekee vapaaksi. Kaikki on OK tässä ja nyt, sinun yrittämisesi on kuin sanaton valhe, joka viestittää kaikki ei ole ok. Palaa totuuteen, eli tähän hetkeen, sillä ei ole muuta kuin tämä hetki, aina. Se on totuus ja kaiken muun tavoitteleminen on valhetta joka vie rauhan sisältäsi.
Tämä on läksy jonka jokaisen meistä on opittava elämässä.
Youtubesta löytyy asiasta esim. Eckhart Tolle, Roy Masters.
sunnuntaina 14.02.2010
Katsoin tuon tv-ohjelman ja luin nämä kirjoitukset täällä. Niitä leimaa pohjalla sama asia, joka on jonkunlainen veto pois tästä paikasta ja tästä hetkestä, tässä ja nyt. Yhdellä sanalla sitä voisi sanoa rauhattomuudeksi (tai himoksi).
Oppia elämään tässä ja nyt, pysähtyä, on avain ongelmiin.
Se että vierittää syyn toisen päälle on vain pakenemista, joka ei tuo apua, vaan tuomitsemalla (vaikka sitten toinen olisikin tehnyt jotain) ihminen luovuttaa oman hallintansa elämästään tuomitsemansa käsiin.
Kun hän sanoo että olen tällainen siksi koska tuo teki sitä ja tätä, hän toisin sanoen luovuttaa tällä tunnustuksella hallinnan elämästään tuon toisen hallintaan, hän tunnustaa tuon toisen vallan omaan elämäänsä suuremmaksi kuin omansa, alistuu toisen vallan alle.
Ajattele sitä vaikka kuin elokuvana. Ihminen katsoessaan elokuvaa helposti "uppoutuu" elokuvan maailmaan, kokee sen niin kauhun kuin ilonhetket todellisina, joku sitten vieressä tökkäsee kylkeen ja sinä havahdut todellisuuteen ja erotat elokuvan todellisuudesta.
Samalla tavalla arkielämässä, ihmisten tekemiset ja sanomiset ovat kuin tuo elokuva, johon sinä voit uppoutua ja ne saavat sinussa aikaan reaktion. Kuitenkin sinulla on valta "tökätä itseäsi kylkeen" koko ajan ja toisen tekemisiin ja sanomisiin tulee "välimatkaa".
Läsnäolossa on vapauttava voima, olen sen omassa elämässäni kokenut käytyäni läpi helvetin (jonka nyt näen selvästi itse saaneeni aikaan).
Jos on pakkomielteiden orja voimakkaasti voi olla että, että nämä läsnäolon hetket ovat aluksi kestoltaan lyhyitä, mutta kun ihminen alkaa huomaamaan sen vapauttavan voiman, siitä tulee kuin "huume" josta ei voi luopua, se ottaa valtaa omalla painollaan ihmisessä ja vapauttaa häntä, samalla kun vanhojen pakkomielteiden kokeminen negatiivisena kasvaa ja nekin alkavat kuin työntää pois luotaan.
Kuka ihminen haluaisi itselleen pahaa? On vain ihmisiä jotka eivät löydä ovea ulos omasta pahasta olostaan. Tässä nyt sellaista tarjoan jonka olen vuosien saatossa huomannut toimivaksi omassa elämässäni.
Tämä läsnäolo saa aikaan sen että ihminen kokee olevansa omien valintojensa herra, enää eivät pakottavat impulssit vie häntä kuin pässiä narussa, vaan hänellä on valta valita.
Itsellä ei ole ollut anorexiaoireita koskaan, mutta ylensyöminen oli yksi ongelma.
Tänään kpystyn itse hallitsemaan syömiseni, eikä kyse ole kieltämisestä ja pinnistelemisestä, vaan ihan valinnasta.
Minulla siinä eräänlainen "tekniikka", joka toimii. Suosittelen muitakin kokeilemaan:
Ole läsnä tässä hetkessä, ole tietoinen, äläkä vajoa tiedostamattomuuteen (kuin tuossa elokuva vertauksessani), tämän huomioimisessa auttaa se etä kun vaivut negatiivisten ajatustesi vrtaan, ne saavat sinussa aikaan epämielyttäviä tuntemuksia, jotka toimivat hyvänä hälytyskellona ja auttavat sinua havahtumaan takaisin tähän hetkeen.
Kun koet houkutusta ruokaan, huomioi kuinka solar plexuksessasi (kohta keskellä kehoa vatsan yläosassa heti rinnan alapuolella) tuntuu puristavaa tai vetävä tunne, sellainen jännite. Kiinnitä huomiosi siihen ja koe kuinka se vetotai puristus sulaa pois, ja huomaat että ruoanhimo on jälleen hallinnassasi. Tämä kokemus on aivan kuin sinussa olisi kaksi henkilöä sitä toistaa ohjaa himot ja toista taas ei. Aina kun tämä sinussa asuva himo nostaa päätään, tämä "toinen henkilö" sinussa, tunnet kuinka taas solar plexuksessa tuntuu vetävä tai puristava tunne (miten sen haluaa nyt sitten kuvata)aivan kuin joku olisi tulossa solar plexuksesta ulos, vetäisi sinua. Kiinnitä huomiosi siihen, älä yritä hallita sitä, vaan katso sitä ja tämä sinun läsnäolosi hetkessä saa aikaan sen että tämä "peto" aivan kuin palaisi häkkiinsä, tyyneys palaa, ja ratissa olet taas sinä.
Sori ehköä omituiset kielikuvat, mutta mielestäni ne parhaiten auttavat havainnollistamaan sen mitä sisällä tapahtuu. Testatkaa omalla kohdallanne ja uskon että ette tule pettymään, eikä painon hallinta ole enää taistelua. Tämä sama pätee ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti. elämällä tässä hetkessä, eikä himojen orjana ihmisen elämän laatu muuttuu kuin yö ja päivä.
Muistakaa kaikki missä on vetoa pois tästä hetkestä, ei auta, vaan horjuttaa sinua. Kun elämäsi horjuu palaa takaisin. se ei ole yrittämistä sillä siinäkin on vetoa johonkin. Kysymys on olemisesta, ei tekemisestä.
Totuus tekee vapaaksi. Kaikki on OK tässä ja nyt, sinun yrittämisesi on kuin sanaton valhe, joka viestittää kaikki ei ole ok. Palaa totuuteen, eli tähän hetkeen, sillä ei ole muuta kuin tämä hetki, aina. Se on totuus ja kaiken muun tavoitteleminen on valhetta joka vie rauhan sisältäsi.
Tämä on läksy jonka jokaisen meistä on opittava elämässä.
Youtubesta löytyy asiasta esim. Eckhart Tolle, Roy Masters.
– SakkeL (ei varmistettu)